Lihaksen ja liikkeen treenaaminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Lihasmassahakuisessa harjoittelussa on tarkoitus kuormittaa kohdelihaksia maksimaalisesti ja samalla epätaloudellisesti. Kun puhutaan lajista, kuten voimanostosta, joka on suorituslaji, harjoitellaan liikettä mahdollisimman suurella vastuksella, mahdollisimman taloudellisesti. Salilla käydessä todellakin huomaa, ettei kovin moni ymmärrä näitä eroja ja nykyistä kehonrakennustreeniä voisikin kutsua mieluummin voimabodaukseksi. Moni puhuu tavoittelevansa lihasmassaa, mutta treenityylistä näkee heti, että tarkoitus on liikutella niin isoja rautoja kuin mahdollista, hinnalla millä hyvänsä.
No, senkun tekevät noin ja hajottavat nivelensä, mutta eivät lihaksiaan. Minä en moiseen osallistu, enkä egoile vaan treenaan sen mukaan, mikä on tavoitteeni. Minua siis kiinnostaa melkein vallan lihasmassan hankkiminen, eikä oikeastaan yhtään maksimivoima. Jos maksimivoimaa tulee lihasmassan ohella niin senkun tulee, mutta se ei todellakaan ole päällimmäisenä mielessä.
Tämä aihe tuli mieleen kun tällä viikolla raapustin treenivihkoon uudet sarakkeet, vaikka systeemi ja liikkeet ovatkin suurinpiirtein samat kuin aiemmin. Olen nimittäin treeniohjelman edetessä todennut, että voisin ainakin isommissa liikkeissä korostaa enemmän negatiivisia osuuksia ja keskittyä entistä enemmän lihastuntumaan. Tekniikat ovat mielestäni ihan kunnossa, eikä ne ole kärsineet progression myötä. Siihenkin täytyy koko ajan kiinnittää huomiota, koska ei ole mitään järkeä lisätä rautaa tekniikan hinnalla. Semmoinen ei olisi mitään kehitystä. Jatkossa siis keskityn treeneissä enemmän negatiivisiin osuuksiin ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että aluksi tulee hieman takapakkia painojen ja toistojen suhteen.
Näitä asioita joutuu miettimään enemmän, kun treenivuosia on jo takana sen verran, ettei pelkkä numeroihin keskittyminen ole automaattisesti kehitystä. Aloittelijan ei oikeastaan kannata tehdä muuta kuin nostella rautoja ja mennä eteenpäin, mutta myöhemmin treenin laatu korostuu, eikä numeroiden pyörittely ole enää pääasia. Vuosien treenaminen ei tietystikään automaattisesti tarkoita tätä, mutta omalla kohdallani on varmaan pakko todeta, että helpoin kehitys on saavutettu jo, eikä enää kannata suhtautua asioihin kuin aloittelija.
Yläkropan työntävät: (tiistai)
1. Penkki kp 3 x 7-8 x 32-36 kg:t
2. Pystysoutu kp vuorotellen 3 x 8 x 20 kg:t
3. Vinopenkki smith 3 x 8-12 x 60 kg
4. Vipunostot sivulle seisten 3 x 12-15 x 8 kg:t
5. Kapea penkki 3 x 11-12 x 42.5 kg
6. Ristikkäistalja 3 x 10-15 x 7.5-10 kg
7. Ojentajapunnerrus taljassa 2 x 11-15 x 20 kg
8. Vatsat roikkuen 2 x 24-28 x kehonpaino
Kesto 54 min. Aamupaino 74.8 kg.
Yläkropan vetävät:
1. Leuat vastaotteella 3 x 5-8 x 11.25 kg
2. Kulmasoutu myötäotteella 3 x 7-8 x 82.5 kg
3. Vetolaite (latseille) 3 x 11-12 x 72.5 kg
4. Leveä alataljaveto 3 x 11-12 x 30 kg
5. Takaolkasoutu taljassa seisten 3 x 11-12 x 25 kg
6. Pullover 3 x 11-15 x 20-22.5 kg
7. Hauiskääntö vinopenkissä 3 x 8-12 x 7 kg:t
8. Hauiskääntö ylätaljassa 2 x 15+ x 7.5 kg
9. Vatsarutistus lisäpainolla 3 x 8-12 x 16 kg
Kesto 63 min.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti