Näillä eväillä kohti syksyn kisoja

Nyt on se vuosi kun ensimmäistä kertaa joku hullu vegaani lähtee IFBB:n Classic Bodybuilding -kisoihin. Ainakin olen siinä käsityksessä, ettei muita vegaanimiehiä ole vielä tässä maassa näkynyt.

Olen ollut monta päivää stressaantunut ja ehkä hieman paniikissakin. En osaa yhdistää sitä mihinkään tiettyyn, mutta todennäköisesti alitajunta murehtii kisoja. Jos rehellisiä ollaan, se on aika pelottavaa lähteä uusiin piireihin, oikeastaan aivan yksin, omin neuvoin. Pelkään varmaan eniten epäonnistuvani jossain osuudessa ja psyykekin askarruttaa. Olen oppinut luottamaan omiin kykyihini ja osaamiseeni, mutta silti itsevarmuus voi romahdella aika-ajoin, koska jännitys nousee välillä niin korkealle. Vaikka en ekalla kerralla tavoittele muuta kuin kokemusta, silti pärjääminenkin askarruttaa. Olisihan se kiva jos siellä pärjäisikin, mutta onnistuminen on vaakalaudalla, koska yksi tärkeä komponentti on turhan vajaa: taustajoukot. Hoidan itse kaiken suunnittelun, harjoittelun, ruokavalion ja tarvittavat hankinnat kisoja varten ja tietysti mietin pääni puhki kaikella turhallakin. Tiimi on olemassa, mutta en tunne porukkaa melkein ollenkaan, enkä edes tiedä kuka tulee huoltajaksi. Minna tietenkin on rinnalla ja jakaa taakkaa, mutta en tiedä miten pitkälle se riittää viime metreillä. Nyt kun koko homma konkretisoituu, sitä huomaa, että tukea ja kannustusta tarvitsisi enemmän. Todellisuudessa tämä on todella suuri pala purtavaksi, etenkin minulle, koska psyyke ei aina ole ollut vakaa. Se auttaisi paljon, jos joku välillä kysyisi miten hommat sujuu tai olisi rauhoittelemassa jos sille on tarve. Käytännön hommissa tuskin tulee suurempia ongelmia, mutta pääkoppa voi olla liian kovilla, eikä se tee hyvää miettiä yksin asioita peiton alla.

Nyt kun tätä kirjoitan, se jotenkin helpottaa oloa. En ole kuitenkaan ihan tällä tavalla avannut asiaa julkisesti, mutta nyt täytyy olla rehellinen, jotta voin ottaa askeleen eteenpäin. Pakko se on vaan sanoa, että askarruttaa, pelottaa ja jännittää.

Tässä listaa asioista, joiden avulla pyrin pääsemään hyvään kisakuntoon:

1. Siisti lähtökunto ja reverse dieetti. Se ole ihan niin yksinkertaista, että mistä tahansa rasvakasasta pääsisi suoraan hyvään kisakuntoon, kunhan ottaa tarpeeksi aikaa. Kisadieetti täytyy viedä niin pitkälle, että esim. 25 kilon pudotuksella elimistön toiminnot kärsii liikaa, eikä lavalle voi saada mitään superpaineista ja superkireää kuntoa. Tämän takia on parempi, että kisadieetti voidaan hoitaa kohtuu siististä kunnosta, eli omalla kohdallani korkeintaan 10-15 kilon pudotuksella. Mitä reverse dieettiin tulee, on se hyödyllinen keino kehittää aineenvaihdunnan tasoa jatkuvasti eteenpäin. Olen ainakin kaksi vuotta keskittynyt tähän asiaan todenteolla ja pyrkinyt tottutelemaan suurempiin ruokamääriin ilman suurempia rasvakertymiä. Se on selvää, että 10 kilon pudotus 2000-4000 kcal syömisillä kisadieetillä johtaa parempaan lavakuntoon kuin 10 kilon pudotus 800-2000 kcal syömisillä.

2. Rauhallinen tahti. Aika perusjuttu, mutta silti moni kiirehtii liikaa ja syssii koko homman. Elimistö panee hanttiin aika tehokkaasti siinä vaiheessa kun rasvaa yritetään polttaa kiloa viikossa tai enemmän. Mitä nopeampi tahti on, sitä nopeammin elimistö alkaa karsia toimintoja, jonka seurauksena voidaan olla äkkiä niin pienillä kaloreilla, ettei kisadieettiä voi enää jatkaa.

3. Rasvojen ja hiilihydraattien jakaminen eri aterioille. Aineenvaihdunnallisen joustavuuden (metabolic flexibility) kehittäminen on yksi tärkeimpiä komponentteja tilanteessani. Tätäkin hommaa olen tehnyt koko ajan tarkemmin, jotta elimistöni tottuu vaihtamaan rasvanpolttomoodista tehokkaasti glukoosinpolttomoodiin. Urheilijan ei ole mitään järkeä välttää kokonaan jompaa kumpaa, vaan kehityksen ja suorituskyvyn maksimoimiseksi kannattaa olla mukana molempia riittävästi. Käytännössä voimaharjoittelun ympärillä/aikana nautitaan suurin osa päivän hiilareista ja muilla aterioilla nautitaan reilusti rasvaa, muttei melkein ollenkaan hiilareita. Tämän avulla hiilarit ovat tehokkaampia silloin kun niitä oikeasti tarvitaan ja elimistö oppii hyödyntämään rasvaa polttoaineena silloin kun hiilareita ei ole saatavilla. Mitä huonompi aineenvaihdunnallinen joustavuus on, sitä heikommin elimistö pystyy ylipäänsä kajoamaan rasvavarastoihin. Tätä kykyä voi heikentää tehokkaasti nauttimalla jatkuvasti joka aterialla reilusti hiilihydraatteja.

4. Nukun niin paljon kuin mahdollista. Kyllä tämä onnistuu ainakin alkuun ihan hyvin, mutta reilusti alle kympin rasvoissa voi olla, ettei nukkuminen olekaan ihan itsestäänselvyys. Tilanteeni on kuitenkin se, että voin nukkua pääsääntöisesti mihin aikaan tahansa ja niin pitkälle kuin tarvitsee. Nukkuminen auttaa tietysti pääkopan hallintaan ja sen lisäksi hormonitoimintaan. Hormonitoiminta kärsii joka tapauksessa natuna aika paljon loppua kohden, joten kaikista mahdollisuuksista kannattaa pitää kiinni. Ei ole kauhean hauskaa, jos vähäisen unen takia on yliöverinälkä tai paha vitutus, ilman rasvan palamista.

5. Vakiomakrot. Proteiinin tulen pitämään siinä missä se on nytkin, mikä tarkoittaa käytännössä, että painokiloa kohden määrä nousee pikkuhiljaa. Normaalisti 2 grammaa painokiloa kohden riittää hyvin, mutta kireästä kunnosta superkireään kuntoon tarve nousee jonkin verran, joten on parempi tähdätä 2-3 grammaan. Rasvan pudotan johonkin tiettyyn määrään, joka takaa Omegojen lisäksi muut rasvahapot, jotka tukevat hormonitoimintaa. Tämän jälkeen karsiminen menee hiilihydraatteihin. Pidän makrot siis samoissa lukemissa ja karsin tarvittaessa hiilihydraatteja, jotta hypokalorinen tila pysyy yllä. Hiilihydraatteja on muutenkin järkevä karsia jonkin verran, koska tavanomaiset, korkeat määrät heikentävät pikkuhiljaa solujen insuliiniherkkyyttä. Väliaikainen karsiminen palauttaa kykyä takaisin.

6. Ässä hihassa. On hyvin mahdollista, että jossain kohtaa, todennäköisesti hyvin lopussa, rasva ei enää palakaan totutulla tavalla, vaan sen sijaan lihaksia alkaa lähteä. Tällainen tilanne johtuu usein rasvakudoksen epäedullisesta androreseptorijakaumasta. Reisien ja pakaroiden alueella on enemmän alphareseptoridominanttia jakaumaa, joka tarkoittaa, ettei viimeiset rasvanrippeet lähde edes liikkeelle kovin helposti soluista. Itselläni on aika paska tilanne, koska pakarani ovat rasvaisemmat kuin muut kehon osat. Olen jo ennakkoon varautunut siihen, että joudun jonkin verran kikkailemaan erityisesti intervallityyppisellä harjoittelulla ja tietynlaisella ruokavaliosäätämisellä, jotta pääsen käsiksi pakaroideni viimeisiin rasvoihin. Toivotaan kuitenkin, ettei isompaa säätämistä tarvitse, mutta pidetään se ässä silti tallessa.

7. Koitan antaa tilaa ja armoa itselleni. Tämä saattaa olla hyvinkin oleellinen juttu, jos alan hajoilla nälän ja stressin keskellä. Koko homma on niin iso juttu minulle, että olen päättänyt pitää koko vuoden viikonloput erityisen tyhjinä, jotta voin keskittyä tähän kunnolla. Tarvitsen tilaa reilusti, jotta pääkoppa ei kuormitu liikaa muista asioista. Tässäkin on ihan tarpeeksi. Olen tavallaan huono häviämään enkä meinaa kestää omia virheitäni. Sen takia pyrin täydellisyyteen ja moitin itseäni aika pahasti, jos kämmään pieniäkin asioita. En tiedä miten kisadieetillä asia menee, mutta armoa on pakko antaa, koska asiat ei voi mennä 100% täydellisesti, vaikka mitä tekisi. Pelkään myös, että muut odottavat minulta liikoja, mutta oikeasti taidan itse odottaa. Minun pitäisi kohdata se tosiasia, että homma saattaa mennä aivan perseelleenkin, enkä tiedä olenko oikeasti lavalla syyskuussa. Se on vaikeaa, mutta yritän.

Kiitos kaikille, jotka olette mukana tässä. Tarvitsen kaikkea mahdollista tukea ja kannustusta nyt ja huomenna, jotta pääsen lavalle saakka ehjänä.